Muuttopuuhissa

 

Tänään on juhlistettu upeaa talvipäivää piparintuoksuisissa tunnelmissa ja ihanaisessa naisseurassa. Puhetta on kotona piisannut jopa siihen pisteeseen asti ettei iltasella ole ukkokullalle jaksanut juuri lirkutella. Ollaan oltu vaan. 

Samalla kun ollaan oltu vaan ja olen sulatellut mahassa pyörivää piparitaikinaa (joojoo, äiti opetti jo lapsena että taikinasta tulee mahanpuruja, mutta menin ja söin silti), olen ollut ihan uudenlaisissa muuttopuuhissa. Yhtäkään laatikkoa ei ole tarvinnut pakata, purkaa saati kantaa. Sohvaa olen vain aktiivisesti kuluttanut jumimalla nurkan notkahduksessa ja poltellut verkkokalvojani television tarjonnalla. Jännää on siis ollut. Muuttokin valmistui jäätävästä jumista huolimatta ja ensimmäinen askel kohti uutta on otettu.

Villa Vilja pistää tänään pillit pussiin mutta meikäläinen jatkaa päivittelyä uusissa tunnelmissa Vanhan hehkulampun valossa. Tervetuloa!

Päivän menovinkki - TOKYOn joulumyyjäiset

Jos joku kaipaa virikettä päiväänsä ja ideoita pukinkonttiin niin suit sait sukkelaan Arabiaan. Siellä Taikin opiskelijat myyvät vielä tänään tuotoksiaan. Itse kotiutin eilen myyjäisistä neljä grafiikan vedosta ja voi tätä onnen päivää kun ei enää tarvitse ihmetellä Ribbaa tyhjiltään. Tarkempaa infoa myyjäsistä vaikkapa virallisilta facebuuk-sivuilta.

Hämyisenä aamuna

Tänä aamuna koti esiintyi hämyisenä. Tunnelma oli rauhaisa ja odottava. Hiljaisuuden on rikkonut vain jääkaapin hurina ja vesiputkien kohina. Lumi, tule jo!

Hyvän asiakaspalvelun merkityksestä

Tiedättekö ne päivät kun seinät kaatuu, verenpaine nousee ja ahdistuksen multihuipentuma saa hetki hetkeltä uudet mittasuhteet? Lähtökohtaisesti koko tilanne olisi korjattavissa aivan pienillä käytännön asioilla, mutta kun taistelutoverina ovat kolme suurta tuulimyllyä - yleinen välinpitämättömyys, tilannesokeus ja asennevamma - on pienimuotoinen henkilökohtainen hermoromahdus jo hitusen liian lähellä.

Joinain päivinä niillä pienen pienillä eleillä saa aikaiseksi jotain hyvin suurta. Hyvä olo tarttuu ja sitä hetkeksi unohtaa oman ärtymyksen. Tänään ensimmäisen kerran päiväni pelasti hymyilevä ihminen ja asiakaspalvelun ammatilainen. Kiitos Espoon Kodin1:n matto-osaston Katrille joka todellakin sai minut hymyilemään. Toivottavasti pieni eleeni sai sinullekin hyvän mielen. Toisen kerran päiväni pelasti miehekeen kokkaustaidot, kolmannella kovasti odotettu paketti postissa ja kaiken tämän kruunaan lasillisella punaista kera Bondin. Kyllä tämä päivä jää lopulta plussan puolelle.

Pimeän illan pohdintoja

Yritän kovasti hyväksyä sen tosiasian, että luonnonvalo on tältä vuodelta meidät tavalliset kuolevaiset hyljännyt. Lohdutukseksi olen kääriytynyt superlämpimään vilttiin, hemmotellut jalkojani villasukilla ja nauttinut litroittain teetä (glögiä tietenkään unohtamatta). Myös takkaa on polteltu kilpaa kynttilöiden kanssa. Kaamosmasennusta vastaan olen taistellut henkilökohtaisella kampanjallani "Yksi ystävä viikossa" jotten täysin sohvaperunoituisi ja antaisi töiden aiheuttaman uupumuksen ajaa epäsosiaaliseen taantumaan. 

Omaksi ärsytyksekseni koin tänään taas sen Ahaa-elämyksen ettei p*rse edellä puuhun kannata juosta. Jos ei ajattele mitä tekee ja jatkaa sitä esim vuoden päivät, on oman tyhmyyden korjaaminen miljaardi kertaa hankalampaa. Näin kävi blogin kanssa kun pöljänä vain kuvittelin voivani ladata tänne superisoja kuvia ilman että joskus pankki tulee täyteen. Lisätilaahan saisi ostettua, mutta jotain periaatteita meikäläiselläkin on. Nyt sitten pähkäilen pistänkö koko blogin pakettiin, korjaanko omat virheeni vai aloitanko puhtaalta pöydältä. 

Valokuvauskurssille voisin ainakin mennä. Tai vähintään ottaa nuo leimasimet uudelleen esille kun niin terapeuttisia kerta olivat.

Voihan Bloggerin Bloggeri

%#!!!&%%##??!!!

Olisihan se pitänyt arvata. Jonain kauniina päivänä käy niin että ymmärrys ei veny niin pitkälle etteikö menisi hermot. Tänään se sitten lopulta tapahtui ja käämithän meikäläiseltä paloi kun Bloggerista loppui tila. Lisäähän voisi ostaa, mutta pitäköön Google dollarinsa niin minä pidän eurot tililläni. Olisiko jollain pitkäjänteisemmällä ensiapua?

Edit: 
Näin kehitysideana kansalaisopistot voisivat tulevaisuudessa opastaa pöljempiä ja kärsimättömiä bloggaajia blogimaailman saloista. Järjestetäänhän jo kansalaisopistoissa kursseja aiheena Facebookin alkeet. Tutustuisipa siinä sivussa uusiin ihmisiin. Riskinä tietty olisi tuolloin liiallinen sosiaalisuus ja bloggaamisen kuihkutuminen. Kenellä nyt olisi enää aikaa junnata illat pitkät tietokoneella kun voisi olla sosiaalinen ihan IRL.

Teehetkiä

Meikäläinen on ihan hurahtanut. Teehen nimittäin. Vielä enemmän hurahdin kesällä Kööpenhaminassa Irmasta ostamaani teepurkkiin. Kovasti jäi harmittamaan kun kotiutin vain yhden purnukan joka sekin on jäänyt kaapin pohjille odottamaan seremoniallista avaamishetkeä. Uutta kun ei saa avata ennen kuin vanhat on juotu. No maltettakoon vielä hetki, mutta sitä hetkeä odotellessa voin ihailla kolmea uutta ihanaa teepurnukkaani! Uusimmat tulokkaat löytyi viikonlopun Tukholman visiitiltä. Putiikin nimeä en enää muista mutta ten lisäksi sieltä sai myös jumalaisia hilloja ja suklaata. Pieni mutta sitäkin ihanampi purnukkaputiikki löytyy Södermalmin Granitin takaa, heti Designtorgetin vierestä.

Ja ainiin! Meitsi lähtee Tukholmaan taas tammikuussa kun Viikkarin A-luokan hytti irtosi 18€urolla.