Ompelukerho

Sunnuntaina keräännyimme kolmen naisen voimin ystävälle viettämään ompelukerhoa. Tarkoitus oli opetella ompelemaan kaavoista ja tavoitteena oli saada aikaiseksi kesähame. Ompelusessiota helpottamaan pakkasin autoon ompelukoneen ja saumurin sekä jäätävän läjän kankaita. Luonnollisesti unohdin omat kaavakirjat kotiin ja junnasimme yhden kirjan varassa. Koska koin suurta tarvetta alkaa hifistelemään kankaalla, jota minulla ei riittävästi ollut, oli tuloksena 3/4-hame. Tuo 1/4 hameesta odottaa vielä pakassa Ikean kangasosastolla. Jospa ensi viikolla ehtisi piipahtaa kangasostoksilla ja väsätä luomus loppuun.

Testauksessa oli muuten Joka tyypin kaavakirja ja sen perus kellohameen ohje. Noh paljoa en ohjeita lukenut, mutta kirja vaikutti silti erittäin lupaavalta. Semmoiselta että vähän pöljempikin ymmärtää.

Kesäkuun toinen

 

Yleislaiskuus iski ihmislapseen ja samalla kauniit kesäpäivät vaihtuivat jäätäviin myrskyihin. Nivelien kolotukseen on ensiapuna nautittu kuppi kuumaa ja kääriydytty Varustelekasta haalittuun huopaan. Toimii.

Kevätretki

 

Työpaikan perinteistä kevätretkeä vietettiin viime perjantaina. Tällä kertaa suuntasimme Hämeenlinnaan ja tutustuimme opastetun päivän aikana Aulangon maisemiin ja itse Hämeen linnaan. Puitteet oli upeat ja sää suosi turistia. Kulttuuripäivän päätteeksi ilallinen nautittiin yhdestä linnan saleista. Ei yhtään pöllömpää.

Pienissä häissä

Eilen vietimme ihanan päivän kera rakkaiden ystävien. Juhlimme kahden upean ihmisen avioitumista ja muistimme siinä sivussa ukkoutuneen kolmekymppisiä. Sääkin oli yhtä kaunis kuin morsian.

Kuusi ja puoli euroa, kiitos!

Viime lauantaina vietettiin puolin jos toisin Siivouspäivää. Helsingin muuttuessa yhdeksi suureksi kirpputoriksi, sai kuka tahansa kantaa roinansa ulos ja pistää kojun pystyyn. Tempaukseen osallistuivat niin ylimääräistä tavaraa omistavat kuin yritykset ja yhdistykset kierrätyksen ja keräyksen saralla. Itse osallistuin päivään koluamalla Kallion katuja ja Punavuoren autotalleja. Matkalla tein jopa muutaman löydönkin. 

Kotiin lähti Finelin emalinen muki (0,5€), rukinlapa (2€), retromekko (1€) ja Karhulan 5l lasipurkki (3€). Jälkimmäisiä meiltä löytyy jo joitain kappaleita ja tarkoitus oli tämäkin yksilö jättää ostamatta, mutta enhän minä tohtinut sitä tuohon hintaan kadulle jättää. Myyjäkin oli mukava vanhempi nainen joka tahtoi päästä ylimääräisestä eroon. Mies ei ollut kuulemma myytävänä.

Vaikka sää lauantaina olikin vilakka, oli osallistujien mieli korkealla. Tarkoituksena kun tuntui olevan päästä turhasta eroon ja viettää aikaa ystävien kanssa. Kaupunkihaahuilun jälkeen ilta kului ystävän luona. Osallistuimme omalta osaltamme siivouspäivään tyhjentämällä pakastimet ja viettämällä naisten voimin Margaritailtaa. Sankoin joukoin naikkoset testasivat niin mansikat, mustikat, puolukat, tyrnit, raparperit, herukat kuin vadelmatkin. Eikä unohdeta karviaisia!

Neiti Aika

Muistan kuinka lapsena soitin mummolan lankapuhelimesta salaa Neiti Ajalle. Tuo puhelimen toisessa päässä oleva automaattinen naisääni kun kuullosti kerta toisensa jälkeen äärimmäisen hauskalle. Keittiön kellon ollessa tapansa mukaan aina jäljessä, Neiti Aika vuorostaan tiesi missä sillä hetkellä oikein mennään.

Olohuoneen kellolla taas oli kokoa ja näköä. Ääntäkin siihen olisi saanut, mutta parempi oli ilman. Isän käsin veistämä, väriltään vanhan ajan valkoinen ja koristeina kultaukset. Tuon kauniin kustavilaiskellon sai mummo aikoinaan lahjaksi.

Tätä nykyä meidänkin seinää koristaa samanlainen kello. Hieman pienempänä tosin. Isän kätten jälkiä on tämäkin. Taidolla ja rakkaudella tehty, häälahjaksi tyttärelleen annettu. Aikansa kello etsi kotona paikkaansa, kunnes lopulta päätyi makuuhuoneen seinälle. Sieltä on hyvä väsyneen tarkistaa kauanko vielä saa nukkua ennen kuin herätyskellon sydäntäsärkevä pärinä käskee nousemaan ylös vuoteesta.

Raitakangasta

Aikojen alussa tuli haalittua Ikeasta tuota isommilla raidoilla varustettua Sofiaa metri jos toinenkin. Ensin siitä tuli pöytäliina ja nyt tuli päivitettyä anopilta saadun patjarahin huppu enemmän meidän tyyliin sopivaksi. Kaavoitus toteutettiin silmämääräisesti eikä saksiakaan juuri tarvittu kun kappaleet muotoiltiin ihan vain repimällä. Purkutöiltä ei tällä(kään) kertaa vältytty sillä innokas ompelija ommella surautti kappaleet yhteen ilman sen suurempaa ajatustyötä. Raidathan eivät olleet toisiinsa nähden sinne päinkään joten pakko oli testailla ratkojan terävyyttä. Kaikesta huolimatta valmista tuli ja tällä kertaa selvittiin ilman yhtään ärräpäätä saati punaviinin tuomaa itsevarmuutta.

Kankaan hinta-laatu-suhde ei voisi muuten olla enempää nappisuoritus. Metrihinta on halpaa kuin saippua ja laatu erinomaista. Puuvilla on erittäin paksua ja muotonsa pitävää. Voisinpa melkein käydä haalimassa kangasta jemmaan ihan vaan pahan päivän varalle. Koskaan kun ei voi tietää mihin sitä seuraavaksi saattaisi tarvita.